Rytmihäiriöitä Kakolassa

Kun otetaan reilu tusina torvea, muutama pilli ja svengaava komppi, syntyy Rytmihäiriköt! Tämä on tarina heistä - ja matkasta.

"Me ollaan Rytmihäiriköt Joensuun yliopistosta ja me ollaan puhallinorkesteri - tai no ei.. no ei me big bandikään olla. Ollaanpahan semmonen bändi kuitenkin!"

Näin polkaisee Häiriköiden maestro Timo-Teemu Passi keikan käyntiin Suomen Turussa, ja tarkkaan ottaen sen Kakolassa, karskimaineisessa keskusvankilassa. Mutta miten tänne päädyttiin? Lue ja myötäelä.

Kakolaan ja Turkuun yleensäkin mennessä on oltava hyvä syy. Tällä kertaa takana oli täysin viaton kutsu Sointusymposiumi 2000-tapahtumaan, jonka Turun akateemiset vaskiartistit eli Sohon Torwet olivat puhaltaneet kasaan. Tapahtuman tarkoituksena oli ilmeisestikin täyttää Turku puhaltimilla ja niihin puhkujilla, ja muita valittuja onnekkaita olivat Jyväskylän Puhkupillit sekä Åbo Akademin Axelbandet. Esimerkiksi Puhkupillit soittivat Turun Forumissa, mutta koskaan ei selvinnyt, miksi RH oli buukattu Kakolaan. Ilmeisesti kolikko oli suosinut. Happeningin taustalla häämöttivät mahtavat bileet, kuten lähes poikkeuksetta opiskelijakulttuurissa, korkeassa tai matalassa. Mutta käydään asiaan..

On the road

Carelian edessä perjantaipäivänä on säpinää, kun soittajia ja pasuunoita pakataan bussiin. Edessä on koko päivän istumasuoritus Turkuun, mihin on varustauduttu musiikkimaailmaan asiaankuuluvin varustein: kaljaa, kitaroita ja kovia ääniä. Matkanjärjestäjän, Rytmihäiriköt ry:n puheenjohtaja Jussi Nuutisen (Bsax) mukaan matka on pitkä. Puolen tunnin ajon jälkeen takapenkiltä jo raikaakin kuusiäänisesti kuusi eri laulua. Ihmettelevälle ja epämusikaaliselle toimittajalle selitetään kärsivällisesti miksi näin toimitaan, mutta kohta jo hänkin antautuu hyräilemään hiljakseen muusikoiden jammaillessa.

Jyskälässä orkka rokkaa jo niin, että Puhkupillit astuvat bussiin ihmeissään rock-henkisyydestä, jonka voi jo haistaa linjurin ilmasta. Matka jatkuu iloisesti meluten. Tampereella ensimmäinen tyhjennysharjoitus poistetaan muovipussilla autosta. Mansella eräs pari kossua nauttinut liftari, joka esittäytyy Gary Rockiksi, kyselee bändiltä missä ollaan. Gary otetaan mukaan, ja hän nukahtaa bussiin.

Punainen matto

Turussa Häiriköt majoitetaan alkuasukkaiden järjestämiin tiloihin, joista ei luksusta puutu. Tosin vessapaperin määrä eli pula puhuttaa myöhemmin. Tervetuliaistilaisuus TYY:n loisteliaissa saunatiloissa (parkettilattia!) eivät lamauta kokenutta ryhmää, joka säntää lauteille oitis. Maistuva illallinen katoaa kuin Moolokin kitaan. Tunnelma tiivistyy kun siirrytään S-osiken eli Savo-Karjalaisen osakunnan tiloihin. Mykistävällä 83 markan kuukausivuokralla olevaan tilaan mahtuisi kaikki Joensuun opiskelijoiden tilat. Merkittävien tanssisuoritteiden päätteiksi suoriutuu yhtye nukkumaan. Huomenna on H-hetki.

Kakolaan

Reippaan parin tunnin unien jälkeen kivenkovien ammattimuusikoiden kasvoilta ei voi lukea minkäänlaista ramppikuumetta (tai krapulaa). Vain valokuvaaja on hetken hukassa, ja odottelun toimettomuus saa pelokkaat varoitukset leviämään kuiskien.

- Älkää kumartuko nostamaan nuotteja, jos ne putoo..

Kakolan pihalla vastaanottamassa on leppoisa vankilapastori. Leppoisuus tosin on koetuksella metallinpaljastimessa, jolla tuntuu olemaan jotain transistorin kolossa erikoisesti T-T Passia vastaan, joka saa riisua huomattavan paljon päästäkseen läpi. Roudaus sokkeloisia käytäviä ja lukuisia portaita myöten päättyy vankilan kappeliin. Kohta kirkon täyttääkin jo tuomiopäivän pasuunoiden ääni, kun Häiriköt lämmittävät putkiaan tositoimiin. Fonisti Hanna Karkkulainen vääntää toimittajalle syyn rautalangasta. Lämpötilat, laajenemiset ja sen sellaiset lentelevät korvista ulos kuitenkin samaa tahtia, kun on enää kymmenen minuuttia Suomen kovimpien kundien, Kakolan vankien esiinmarssiin. Kylmä hiki kihoaa toimittajan käsistä, kun vartija avaa oven.

Rankka keikka

On muistettava, että vain harvat ja valitut pääsevät Kakolaan. Pastorin mukaan siellä on noin 190 vankia, joista suuri osa oli "estynyt" osallistumasta (vain Luoja haluaa tietää miksi). Konserttiin oli odotettavissa maksimissaan 30 vankia. Kassakaapin kokoisten skinien ja moottoripyöräkerholaisten sijaan sisään kävelee reilu tusina kavereita, jotka näyttävät aivan normaalia lauantaiaamua viettäviltä opiskelijoilta. Tukka pystyssä ja verkkarit päällä. Ei kahleita, ei tunnusnumeroita, ja vain yksi vartija salissa. Siis millainen vankila tämä on?

Passi voittaa heti yleisön puolelleen toteamalla:

-Teitähän on täällä melkein yhtä paljon kun meitä!

Jailhouse Rock jyrähtelee miehekkäästi, ja yleisö on varsin huvittunut aloitusraidasta. T-T:n spiikit ja lievästi kivinen/metallinen akustiikka korostavat Rytmihäiriköiden toitotusta. Kitarasoolo sekä kuvaajan siirtyminen etualalle kuvaamaan jakavat yleisön kiinnostuksen. Ennen YMCA:ta Passi spiikkaa.

-Tää seuraava kappale sopii tähän tilaan...

Viitaten tietysti kirkkoon kristillisten nuorten toimitilana. Hirmuisten aplodien jälkeen lävähtää encore - Smoke on the Water. Tämäkään ei vielä riitä vaativalle yleisölle, joka haluaa lisää. Ja se saa sitä vielä yhden kipaleen verran. Sitten vartijan mielestä onkin jo lopetettava. Yleisö ei ole aivan samaa mieltä, ilmeisesti Häiriköt voittaa kotiolot 6-0. Bändi toivotetaan tervetulleeksi takaisin, mutta manageri Passin mukaan mitään ei ole vielä lyöty lukkoon.

-Hei, mikset tullut kuuntelemaan? Kyllä jäit paljosta paitsi...

Symposiumi

Häiriköt kuljetetaan kaupungille, jossa Nuutinen ja Passi jakavat tottuneesti lausuntoja medialle. Nähtävyydet kuten Posankka (pinkki talonkokoinen ankkapatsas saparolla) ja silakkamarkkinat tarkistettuaan ryhmä hajaantuu Heseihin (Hesburger, turkulainen paikallisherkku) ja päiväunille. On latauduttava illan soitantaan. Illalla S-osikselle ovatkin saapuneet kaikki neljä bändiä viihdyttämään. On aika punnita veri. Jyväskylän Puhkupillit aloittavat, ja etenkin Spanking Queen ja Freestyler ovat erittäin mielenkiintoisia. Heillä on kuitenkin epäkiitollinen tehtävä lämmittää rockeinta puhallinorkesteria koko Joensuun yliopistossa, The Rytmihäiriköitä!

Meno kiihtyy ja toimittajalle tulee kiire tehdä muistiinpanoja. Ihmiset pyörivät tanssilattialla hurmoksessa, pöydistä kuuluu kommentteja:

-Nää svengaa!

Totta, koko pumppu svengaa kuin hirvi T-T:n piiskatessa yhä uutta raivoa bändistä. Lähes kaikki saavat soolon, ja loput vain sooloilevat, mutta suurella sydämellä. Volyymi värisyttää ikkunoita, ja fiilis on aivan mahtava. Lopun koittaessa saavat Häiriköt mahtavat ja todella ansaitut suosionosoitukset. Axelbandetin aloittaessa tunnelma väistämättä lässähtää. Tosin erittäin taitavana ryhmänä se saa yleisön heräämään uudestaan. Näiden åboriginaalien suista lentävät vitsit kaikilla toimittajan ymmärtämillä kielillä, ja lisäksi vielä turuuks.

Viimeisellä puhallinorkesterilla on siis kova paikka. Illan isäntien, Sohon Torwien, fanclub-listalta löytyy sellainenkin herra kuin M.A. Numminen. Myös bändin biisilista taitaa olla melkoisen sama kuin Mauri Anteron opiskeluvuosina, mikä hieman jarruttaa suurinta yleisömenestystä. Joraus jatkui silti myöhään yöhön. Ai, niin - M.A. ei ollut paikalla.

Silliaamiainen

Aamulla monet häiriköt ovat ehtineet jo hieman nukkuakin. Aamusaunan ja silliaamiaisen (sponsored by Sohon Torwet) jälkeen starttaa keikkabussi kohti Joensuuta. Gary Rock poimitaan uudelleen kyytiin, nyt jo Turusta, jossa hän taas miettii olinpaikkaansa. Turnauskestävyys osoittaa kyntensä. Ensimmäinen puolisko matkasta menee kuin siivillä loistavien juttujen siivittäminä. -Putki on valmistettu pitkästä reiästä joka on ympyröity kuorella. Putken on oltava ontto koko matkalta - älä käytä eripituista reikää kuin kuori on. Ja niin edelleen. Toisella puoliskolla orkesteri vaipuu seuraamaan opettavaista musiikkidokumenttia kuuluisasta Spinal Tapista. Tällöin toimittaja vaipuu miettimään matkan kohokohtia. Kakola oli jees, ja bileet oli jees, itse asiassa kaikki oli ihan jees. Mutta jotain parempaa kuin jees oli itse bändi. Osaahan ne soittaakin, mutta porukka, jossa on noin hyvä fiilis ja yhteishenki (sekä omituinen huumorintaju hauskalla tavalla) ei varmaankaan hajoa ainakaan sisäisiin erimielisyyksiin. Hyvää jatkoa ja kiitos!

Henrik Boberg