Rytmihäiriköt Puhkupillien vieraana Jyväskylässä 23.-25.4.1999

Ystävällisesti olivat Puhkut kutsuneet nuoren ja elivoimaisen sisarorkesterinsa (=se on me!) luokseen vierailulle. Ja kun kutsutaan niin sitten mennään (joskus tosin mennään vaikka ei olisi kutsuttukaan...) Kuvia matkalta.

Pikkubussissa on tunnelmaa..??

Perjantai-iltapäivällä siis pakkauduimme kaikki, eli noin kymmeneen harventunut joukkomme, pikkubussiin ja kohti Jyväskylää, minne saavuimmekin ajoissa kuulemaan Puhkujen kevätkonserttia. Orkesteri soitti hyvin, varsinkin solistina toiminut Petri Keskitalo (alias Peter Middlehouse) esitti varsin virtuoosista tuubismia. Keikan jälkeen maisema vaihtui naapuriravintolaan, tällä kertaa pääasiallinen tarkoitus oli syödä. Ravintolan ruoasta ei kannata mainita muuta kuin se, että alkupalojen jälkeen odoteltiin ruokaa mutta siirryttiinkin suoraan kahviin.

Koska olemme orkesteri, oli meillä toki soittimet mukana ja tarkoitus niitä myös käyttää. Meille oli annettu mahdollisuus soittaa konsertin jälkeisessä tialisuudessa ja tämän halusimmekin hyödyntää. Soitto sujui suunnitelmien mukaan siihen asti kunnes Jussi joutui lämpimän ilmanalan vuoksi riisumaan villapaidan päältään. Tapahtuma sai TT:n niin kiihdyksiin että loppujen lopuksi armoitetulla führerillamme oli vain tangat jalassa. Improvisoitu riisuutuminen keräsi yleisön valtaisan suosion ja TT:n lanneliike sai osakseen ansaitsemaansa ihailua. Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan ja niin myös tämä keikka. Hämmästyttävästi menimme lähes ajoissa nukkumaan, paitsi Harri, jolla kahvinpuutteen vuoksi oli nukahtamisongelmia.

Aamusella viehkeät neidot tulivat tarjoilemaan aamiaista, harmillisesti ei kuitenkaan ihan vuoteeseen asti. Koska aamu on suhteellinen käsite, saimme lähes heti ryhtyä valmistautumaan päivän terassikeikkaa varten. Valmistautumisen lomassa joku huomasi kysyä Ubi-Dubin vointia, jolloin havainnoimme koko rumpalin puuttuvan joukosta. Hätäilimme ainoastaan hetken, kunnes Ubi-Dubi soitti ja kyseli koska tulemme, hän kun oli jo valmiiksi JazzBarissa nautittuaan sitä ennen suomalaisen pankkilaitoksen palveluista.

Kylmähköstä ilmasta huolimatta ahtauduimme kaikki soittiminemme terassin nurkkaukseen, ja koska joukkomme oli saanut myös paikallisia apuvoimia tilanahtaus oli huomattava. Soitanto keräsi jopa pienen kuulijajoukon kadulla kävelijöistä, joten voinemme pitää esiintymistä onnistuneena.

Taas terassilla... tällä kertaa soittamassa.

Musiikillisten riemujen päätyttyä meitä lähdettiin kävelyttämään kohti salaista määränpäätä. Matkalla saimme tehtäväksemme moninaisia tehtävia: Harjoitimme mm. mieskuorolaulua, nuottitelineen kasausta (kahteenkin otteeseen), juoksentelua, juopottelua ja voimailua, elokuvanäyttelemistä sekä kauppakärrirallia.

Seuraavassa eräs iltapäivän aikana syntynyt ja esitetty hengentuote:

Hämmästyttävästi saavuimme lopulta Kortepohjaan, missä meitä odotti näköalasauna, vähän ruokaa ja seuraa. Koska saunassa oli kuuma, oli jossain vaiheessa pakko käydä oluella läheisessä ravintolassa. Kun kerran olimme vielä menossa takaisin saunaan jätimme pukeutumisen hieman vähemmälle, pyyhkeet sentään saimme ympärillemme. Saunan jälkeen saatoimmekin sitten puhtaina suunnata kohti iloista iltaelämää, joka ymmärrettävistä syistä vaihtui jossain vaiheessa aamuelämöinniksi.

Sunnuntaipäivän ohjelmassa oli lompakon lopullinen tyhjennys ja kotimatka.

Tunnelmaa riitti myös paluumatkalle, huomatkaa suuren vastuun kantanut väsynyt johtajamme.